27. joulu, 2021

Kuka kantaa vastuun hoitoalan tilanteesta?

TS 31.8.2016

Kuntien järjestämisvastuusta säädetään sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa laeissa ja laissa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta.Meillä on alalla paljon ongelmia, joista yksi on se miten palveluita tuotetaan. Kuka valvoo palveluita ja kuka on vastuussa niistä epäkohdista, joita alalla on? Miksi asiakas ei saa sitä hoitoa johon hänellä tulisi olla oikeus? Miksi hoitaja ei saa tehdä työtään eettisesti oikein? Miksi päättäjät eivät reagoi riittävästi esille tuleviin epäkohtiin? Miten näihin asioihin tulisi puuttua alueuudistusta tehtäessä?

Ikävää on se, että olen kirjoittanut tämän mielipiteeni vuonna 2016, ja yhä edelleen hoitoalalla eletään samojen ongelmien kanssa. Alueuudistusta tehtäessä meidän tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomota palveluiten valvontaan. Epäkohdat tulee myös sanktioida siten, että epäkohtien korjaamiseen ei voida antaa vuosia aikaa. Toistuvat epäkohdat tulisi johtaa myös toimilupien menettämiseen.
Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus inhimilliseen hoitoon!


Hoitoalan mitoituksiin liittyvät epäkohdat ovat tikittäviä aikapommeja, jotka jossain vaiheessa räjähtävät käsiimme ellemme herää ja myönnä, että vanhusten ja vammaisten hoito ei ole maassamme aina edes tyydyttävällä tasolla.
Alimitoitukset, kouluttamaton henkilökunta ja niistä syntyvä asiakkaiden hoidon laiminlyönti ovat kaikki vakavia epäkohtia, joihin on pakko reagoida viimeistään nyt. Jatkamalla nykyistä toimintaa vaarannamme sekä potilas- että työturvallisuuden ja ne ovat vakavia rikkomuksia, joihin täytyy vastuunkantajat löytyä.
Useinkaan vanhuksella tai vammaisella henkilöllä ei ole keinoja tai resursseja lähteä taistelemaan laadukkaan ja ihmisarvoisen hoidon puolesta. Se jää omaisten ja hoitajien tehtäväksi. Miksi näin, vaikka vastuu palveluiden tuottamisesta on palveluiden ostajan, tuottajan sekä päättäjien?

Kuntien vastuulla on tarkistaa aika ajoin ostamiensa palveluiden taso. Todellisuudessa siihen ei ole resursseja eikä rahaa. Entä kuka tarkistaa kuntien tuottamien palveluiden tason? Ongelmia kun on joka puolella riippumatta palvelun tuottajasta.
Kunnat ostavat hoitopaikat tietyllä hinnalla ja samalla palveluntuottaja lupautuu hoitamaan asukkaat tietyllä hoitajamitoituksella. Hoitosuhteet jatkuvat vuosia ja asiakkaan toimintakyky laskee, mutta useinkaan kunnat eivät ole valmiita nostamaan hintoja sille tasolle, jota asukkaan toimintakyky ja ihmisarvoinen hoitaminen edellyttäisivät.
Päättäjien hyväksymillä budjeteilla viranhaltijoiden tulisi palvelut kyetä järjestämään. Myönnetyt rahat ovat kuitenkin riittämättömiä, vaikka kyseessä on kuntien lakisääteisten palveluiden tuottaminen.
Hoitoalalla olevat epäkohdat on meidän kaikkien syytä ottaa vakavasti. Laiminlyömällä tämän synnytämme yhä suurempia kustannuksia tulevaisuudessa.
Se että ihminen ei saa lääkkeitä ajallaan, se että hänen terveyttään ei pystytä seuraamaan tai hoitamaan riittävän usein laskee hoidettavan toimintakykyä ja sitä kautta syntyy lisäkustannuksia. Samalla syyllistytään hoidon laiminlyöntiin.
Puhumattakaan siitä, mikä on jokaisen ihmisen ihmisarvoista hoitoa. Se on ikävä kyllä asia, jota harva päättäjä tulee miettineeksi saati että antaisi sille minkäänlaista painoarvoa meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme.
Vanhusten ja vammaisten hoito ei ole maassamme aina edes tyydyttävällä tasolla.

Palvelun tuottajan vastuulla on minimissään se, että luvatut mitoitukset täyttyvät ja että hoito on laadultaan hyvää.
Avun odottaminen 2–4 tuntia on epäinhimillistä ja edesvastuutonta. Jos hoidettavia on 63 ja hoitajia on vuorossa viisi, niin jokainen voi ymmärtää sen, että enää ei voida puhua hoitamisesta, vaan kyseessä on ihmisten säilyttäminen.
Henkilökuntaa tulee olla riittävästi ja sen tulee olla alan koulutuksen saanutta. Tämä takaa sen, että hoito on asianmukaista ja että edes luvatut minimimiehitykset toteutuvat.
Sote-kaavailujen mukaan jatkossa valvonta palveluiden tasosta ja sopimusten pitävyydestä jäisi palveluntuottajien omavalvonnan varaan. Onko maamme hallitus todellakin sitä mieltä, että tämä tulee riittämään kun asia ei ole nytkään kunnossa, vaikka valvontavastuu on muualla?
Maamme hallituksen leikkaukset koulutusmäärärahoista eivät ole myöskään omiaan parantamaan koulutettujen hoitajien määrää kentällä. Näistä kaavaillut säästöt tulevat maksamaan yhteiskunnalle jatkossa huomattavan paljon enemmän kun koulutusmenoista nyt saatavat säästöt tulevat olemaan.
Vaikka Validian tapaus on noussut nyt lehtien palstoille, uskallan väittää, että tämä on vain jäävuoren huippua. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että iso osa sosiaali- ja terveyspalvelualan toimijoista on kuitenkin erittäin vastuullisia ja hoitavat asiat niin kun kuuluukin. Joten ongelmaa ei saa yleistää.
Eri tahojen pitää kuitenkin herätä kantamaan oman vastuunsa asioiden hoitumisesta. Sulkemalla silmämme hyväksymme sen, mitä ympärillämme tapahtuu.
VIRVE AHO
Super Turun seudun
yksit. Ao 641
puheenjohtaja